Za oknom se dvigujejo in padajo kosmi sodre,
bele hladne žuželke.
Poleti njihovi bratje obkrožajo sonce z nizkimi,
neslišnimi udarci,
ko sem hitel na kolesu v žrelu mraka med smrekami,
so mi rinili v oči in usta.
Že takrat so bili hladni.
Zdaj žrtvujem svoje nohte, izročam svojo toploto naslonjalu
naslanjača.
V možganih boga kot temna boleča točka,
ki je nepoznana,
dokler je zares ne zmotiš,
narediš bolečino vidno.
Kot bi izšlo iz mene.
Evolucija odhaja tiho iz mojih prstov na stopalih.
Upognjena, trda krila tleskajo po tleh,
v vsemirju sobe se izgubljajo dokler jih ne zberem,
jih trdno stisnem v pest za boleč trenutek časa.
Povejo, da obstajam, prihajam,
simboli, ki se vedno ponovijo tam,
kamor grem.
Odprem okno, v sobo prodre mrzel klin,
se zarije v moje naročje, mi vrže križ na čelo,
na trebuh, na desno in levo ramo.
Radi me imajo, zelo.
Razprem dlan v lahni molitvi in vržem.
Nohti frčijo med kosmi, morda
kmalu spoznajo, iz kako majhne svobode prihajajo.
iz finščine prevedla Jelka Ovaska
Ikkunan takana räntähiutaleet nousevat ja laskevat,
valkoiset kylmät hyönteiset.
Kesällä niiden veljet kehäytyivät auringon mataliin,
äänettömiin laukauksiin,
kun viiletin pyörällä kuusikujan hämärässä nielussa
niitä siivilöityi aina silmiini, suuhuni.
Ne olivat jo silloin viileitä.
Nyt uhraan kynsiäni, luovutan omaa lämpöäni nojatuolin
selkämykseen.
Jumalan aivoissa särkevänä pimeänä kohtana,
joka on tuntematon,
ellei sitä häiritä todeksi,
tehdä kivusta näkyvää tietoa.
Niin kuin minusta alkaen.
Evoluutio lähtee kevyesti varpaistani. Käyrät, kovat
siivet naksahtelevat lattialle,
sinkoilevat mihin tahansa huoneen avaruudessa kunnes kokoan
ne,
puristan lujemmin kourassani särkevää kiinteää aikaa.
Ne kertovat että olen olemassa, tulemaisillani,
symbolit jotka aina toistuvat,
mihin nyt menen.
Avaan ikkunan, kylmä kiila putoaa huoneeseen,
tunkee viistosti syliini, heittää ristinmerkkinsä otsaan,
vatsalleni, oikeaan ja vasempaan olkapäähäni.
Minusta välitetään, hirveästi.
Avaan kourani helpon rukouksen ja heitän.
Kynnet lentävät hiutaleiden sekaan, ehkä
huomaavat kohta miten vähästä vapaudesta lähtevät.
