Mehka rokava praznične temnozelene obleke
parka - predor -
drevored, ki ga prehodimo.
Tipaje iščemo svojo pot v rokavu,
kot čudna roka, ki stremi k luči.
Gibljiva, tipajoča roka čudnega telesa.
Poslušamo zvoke v noči, žaganje, trkanje,
rezljanje v grmovju.
Praznovanje, šepetamo naše geslo.
To je praznovanje.
Povabila ne smeš odkloniti.
Ne moreš izstopiti niti iz sobe,
ko se je praznovanje že začelo.
Ne utegneš prispeti domov,
preden se je praznovanje spet
začelo, na sredini ceste.
Galebi se lesketajo na travi -
ptičji drek na mokrem, črnem kipu.
Srečal si se z ljudmi, tebi podobnimi,
iz iste krste izrezanimi.
Črni čolni plavajo tudi
pod njihovimi očmi.
Tudi oni verjamejo, da prihaja pomlad,
praznovanje se bo začelo vsak trenutek.
Ognjemet eksplodira iz svojega jedra,
rakete pripeljejo nekoga daljnega blizu
in ga potem razstrelijo, razstrelijo tvoj obraz.
Ravno pravi doživljaj ob praznovanju,
ali ni res, lahko si predstavljaš, da se bo nekaj spremenilo,
praznovalci so kot boginje maščevanja,
erinije izločijo papirnat izvržek,
prazne steklenice.
Vidiš svojo podobo na površini vode,
to je ti, toda ti nisi to.
Kamniti zid se podre, raztopi v vodi,
v temo razstreljeni.
Tribarvne lučke se prižgejo
v parku: rdeča, modra in lila.
Morje, ki je ponekod tako globoko,
valovi kot črn žvečilni gumi,
črna gumijasta deska zdrsne
noter iz tvojega ušesa.
Pesek prasketa po tvojem ušesu,
po peščeni uri tvoje glave.
Nos zapusti dolgo senco,
kakor da je tvoj obraz sončna ura,
sončna ura v temni noči.
Nekdo vrže rdeč klovnovski nos
naravnost v sredino tvojega obraza, obrneš se
in pogledaš okoli sebe.
Maščevalke plešejo majajoče,
imenitno in nehote komično,
dvignejo volane svojih kril v vrtincu,
v mirno spremljajočih se strujah.
Povej mi, kaj so rekli izpostavljeni otroci
poslavljajočih se, ko so te prehiteli tekoč
in vpili bang bang bang.
Ali so imeli kaj pripomniti?
Iz glasov raste otrokom jezik,
jezik je velik voznik smrti,
ki se vrti v krogu.
Ali poznaš že vse praznujoče?
Imena plavajo kot zastavice v potoku.
Imena se kopičijo kot naplavine smeti.
Imena odlagajo na pladenj s plastičnimi kozarci
in jih po uporabi zavržejo.
Kjer se končajo drevesa,
Kjer se zaključijo ulice,
pohabljena roka štrli iz rokava.
Praznovanja je konec
preden se je sploh začelo,
izgubljeni smo v brezmejni temi
v temi prekriti z belim apnom.
iz finščine prevedla Paula Šimnovec
Puiston tummanvihreän juhlapuvun
pehmeä hiha, tunneli -
puistokäytävä, jota kävelemme.
Tunnustelemme tietämme hihassa
kuin outo käsi, joka pyrkii kohti valoa.
Oudon ruumiin taipuisa, etsivä käsi.
Kuuntelemme yön ääniä, sahausta, nakutusta,
nikkarointia pensaikossa.
Juhla, kuiskaamme
tunnussanaa toisillemme.
Nämä ovat juhlat.
Kutsusta ei voi kieltäytyä.
Ei voi edes poistua huoneesta,
kun juhlat jo alkavat.
Ei ehdi palata kotiin
ennen kuin juhlat jälleen alkavat
keskellä tietä.
Lokit loistavat nurmikolla -
linnunpaskaa märällä, mustalla patsaalla.
Olet löytänyt näköisiäsi ihmisiä, tapaisiasi,
samasta arkusta veistettyjä.
Mustat veneet uiskentelevat
heidänkin silmiensä alla.
Hekin uskovat, että kevät tulee,
juhla alkaa joka hetki.
Ilotulitusraketit räjähtävät
ulospäin omasta ytimestään,
raketit tuovat jonkin kaukaisen lähelle
ja sitten räjäyttävät sen, kasvosi.
Juuri sopiva kokemus juhlien yhteyteen
eikö vain, voi kuvitella jonkin muuttuvan.
Juhlijat kuin kostottaret,
erinyit erittävät paperisilppua,
tyhjiä pulloja.
Näet kuvasi veden kalvossa:
se on sinä, mutta sinä et ole se.
Kivimuuri murenee, liukenee veteen,
pimeyteen louhittuun.
Kolmenväriset lamput syttyvät
puistossa: puna, sini ja violetti.
Meri joka toisin paikoin on niin syvä
velloo kuin musta purukumi,
musta kumilautta luiskahtaa
sisään korvastasi.
Hiekka rapisee sisään korvaasi,
pääsi tiimalasiin.
Nenä heittää pitkän varjon
kuin kasvosi olisivat aurinkokello,
aurinkokello pimeässä yössä.
Joku iskee punaisen klovninnenän
suoraan keskelle kasvojasi, käännähdät
katsomaan ympärillesi.
Kostottaret tanssivat vaappuen
juhlallisina ja tahattoman koomisina,
kannattelevat helmojaan pyörteissä,
hiljaisina myötäilevissä virroissa.
Sano minulle, mitä juhlijoiden
heitteillejätetyt kakarat sanoivat,
kun he ohittivat sinut juosten
ja huusivat bang bang bang.
Oliko heillä jotain huomauttamista?
Äänistä kasvaa lapsille kieli,
kieli on suuri surmanajaja
ja ajaa ympyrää
pallohäkissä.
Tunnetko jo kaikki näissä juhlissa?
Nimet kelluvat ympäri kuin liput virrassa.
Nimet ajelehtivat roskalauttojen keskellä.
Nimet kerätään tarjottimille kuin kertakäyttömuovimukit
ja heitetään lopulta pois.
Siellä missä puut päättyvät,
puistokäytävä loppuu,
hihasta työntyy sokea käsi.
Juhlat loppuvat
ennen kuin ehtivät alkaakaan,
eksymme esteettömään pimeyteen -
kalkinvalkoiseksi maalattuun
pimeyteen.
